SRA SM 2022 kisaraportti
Sovelletun reserviläisammunnan Suomen mestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Rovajärvellä. Kainuusta kasattiin viiden ampujan ja yhden toimitsijan iskuryhmä suorittamaan. Toimitsijakilpailussa 4.8. – 5.8. ampui Jyrki ja varsinaiseen kilpailuun joukkueeksi muodostui lopulta Kainuun SRA-Cupin perusteella Matti, Jussi, Kalle, Aleksi ja Antti.
Kisareissu käynnistyi perjantaina siirtymisellä toiminta-alueelle. Joukkue jaettiin kahteen autokuntaan. Matti ja Jussi menivät toisella autolla ja Antti, Kalle ja Aleksi toisella. Maksimi henkilömäärä yhteen autoon tämmöiselle reissulle on 2,5 ja kolmella oli jo melkoisen ahdasta, kun kalustoa on paljon. Matkalla poikettiin Puolangan Soidinkankaan ampumaradalla, jossa suoritettiin viime hetken säädöt ja kohdistukset. Siitä siirryttiin Rovaniemen pizza-aterian ja kauppakäynnin jälkeen Rovajärvelle, ilmoittauduttiin ja majoituttiin Majatalo Misiin. Siellä olikin jo muiden alueiden joukkueita ja puitteet aivan hyvät.
Ilmoittautuminen Heinuvaaran kisatoimistossa sujui varsin sujuvasti ja päälle vielä sotkun munkkikahvit, niin eipä voinut valittaa.
Lauantain kisapäivä käynnistyi meillä rastilta 4, eli tarkka-ammunnalla. Sää oli varsin mukava, ei juuri tuuleksinut tai satanut. Rastin arvoa hieman pienensi kehno suunnittelu pisteytyksen osalta. Rastilla pystyi saavuttamaan kärkituloksia ampumalla hyvin nopeasti vain kolme neljä lähintä maalia, eikä kaikkia edes kannattanut ampua, mikäli kärkikahinaan oli aikomus. Kainuun joukkue ei tällaiseen pelleilyyn sortunut vaan jämerästi ammuimme kaikki maalit. 550m päässä oleva jaster-pelti ei aivan kaikilla kuitenkaan kipannut, mutta suurimmalla osalla kuitenkin.
Tarkka-ammunnan jälkeen oli vuorossa rasti 1, jossa varsin vapaalla alueella pääsi ampumaan pistoolilla paljon maaleja. Erinomainen rasti, jossa ei ollut tarkasti rajattu putkea, jossa piti juosta, vaan paljon jätettiin ampujan päätettäväksi.
Rastit 2 ja 3 olivat tämän jälkeen. Niissä kiväärillä ammuttiin jastereita kauas ja SRA-tauluja lähemmäksi. Ositetut taulut aiheuttivat hieman ohilaukauksia näissä, niitä pitää siis treenata! Mainioita rasteja kuitenkin molemmat! Ensimmäisen päivän sää ei ollut aivan optimaalinen, vettä tihnutti koko päivän. Oikealla varustuksella kuitenkin pärjättiin mainiosti.
Kun aamupäivän neljä rastia oli ammuttu, siirryttiin pitkä siirtymä toiselle alueelle. Tässä joku squad kiilasi meidän edelle ja muutenkin oli hyvin aikaa, niin joukkue keitteli lounaaksi kaasutrangialla italianpadat ja kahvit odotellessa vuoroa. Tässä kisassa ei järjestäjän puolesta ollut ruokailua tarjolla, joten varustauduimme kylmälaukulla, kaasutrangialla ja ruokatarvikkeilla itse. Tämä onnistui mainiosti ja osoittautui hyväksi tavaksi huoltaa joukkue rastien välissä uuteen iskuun.
Sitten rastille 8, eli ”Kahden kilon siika”. Rasti oli ehkä kilpailun erikoisimmasta päästä. Veneestä istualtaan ammuttiin ositettuja SRA-tauluja ja jastereita kohtuulliselle etäisyydelle.
Rasti 5 oli seuraavana ohjelmassa. Haulikkorasti, jossa poppereita ja kiekkoja. Tässä meitä edeltävällä squadilla oli hankaluuksia ja popperit eivät kaatuneet, joten radalla tehtiin haastoja ja ratalaitteiden korjauksia, kun haaste olikin aiheellinen. Aivan hyvä, ettei sattunut meidän vuorolle. Joukkueen kokeneimmat kilpailijat pudottivat popperit mallikkaasti slugeilla, aloittelijoilla oli enempi vaikeuksia niiden kaatamisessa. Selvästikin pitäisi testata käytettävät patruunat ja supistukset ennen tämmöiseen lähtemistä ja buckshotit eivät ole avain onneen. Fortunoilla kaatuu paremmin.
Rastilla 6 ammuttiin jälleen kiväärillä. Paljon ositettuja tauluja jälleen ja tarkkana sai olla. Kohtuullisen lyhyet etäisyydet kuitenkin, joten ei muutaku paukuteltiin vaan menemään.
Rasti 7 sitten, yhdistelmärasti haulikkoa ja pistoolia. Taas piipistä unohtui suunnitelma ja tulipa ylimääräisiä mutkia. Jäipä jollain joku maali ampumattakin. Haulikko piti muistaa hylätä tyhjänä tai varmistettuna omalle paikalleen.
Tässä vaiheessa ensimmäinen päivä oli puikkarissa ja 8 rastia ammuttuna. Hieman jo alkoi väsyttää ja huolto oli tarpeen. Ei muuta kuin majoitukseen, jossa oli sauna lämpimänä ja iltapalaksi runsaat lihapiirakat varattuna. Sauna, iltapala, asehuolto ja pari olutta, niin sitten olikin jo valmista kamaa nukkumaan.
Seuraava päivä, eli sunnuntaiaamu valkeni sumuisena, mutta kääntyi sitten voimakkaaksi tuuleksi. Kiittelimme itseämme siitä, että ei jouduttu tuohon sivutuuleen ampumaan TA-rastille, jossa olisi merkittäviä haasteita osumisessa 6 m/s sivutuuleen tällä kelillä. Aamupala majoituksessa, kamat autoihin ja siitä sitten vaan ampuma-alueen kauimpiaan kolkkaan, Tulkaselkään kohti viimeistä neljää rastia.
Rasti 12 oli meillä ohjelmassa ensimmäisenä. Siinä pistoolilla ammuttiin heilureita, peltejä ja SRA-tauluja. Aivan mukava aloitusrasti päivälle ja kohtuullisia suorituksiakin saatiin aikaiseksi.
Rasti 9 Kissanpolku oli omasta mielestäni ehkä kilpailun mielekkäin. Siinä rajattua polkua juosten edettiin ampuen näkyviä tauluja ja lopussa myös jastereita metsässä. Meidän squadissa oli pari vanhemman polven ampujaa, joista toinen otti tässä DQ:n sektorivirheestä. Tarkkana siis piti olla jälleen!
Rastilla 10 ammuttiin jälleen kiväärillä ositettuja ja osittamattomia SRA-tauluja sekä jastereita. Perustekemistä, jossa ripeydellä oli jälleen oma paikkansa.
Sitten viimeiselle rastille 11, eli Kessin kantoon. Tässä pienellä alueella täytyi ampua SRA-tauluja, ositettuja tauluja ja kantaa samalla pari kevyttä kertasinkoa laatikosta toiseen. Antti veti tässä todella hyvän vedon ja ampui täydet pisteet ja mainion ajankin! Rastin jälkeen oli helpottunut tunnelma. Kaikilla ehjä suoritus, ei diskauksia tai muutakaan probleemeita. Viimeisen rastin jälkeen ajelimme jälleen Heinuvaaraan odottelemaan palkintojenjakoa ja keittelemään karibianpataa lounaaksi.
Palkintojenjaossa totesimme, että arpaonni ei meitä tällä kertaa kohdannut ja siitä sitten vaan kotimatkalle Kainuuseen. Mukana oli jälleen mainiota kisakokemusta ja näkemystä rastisuunnitteluun. Oma tavoite ensisijaisesti oli ampua kilpailu läpi saamatta diskausta ja toissijaisena tavoitteena sadan parhaan joukkoon sijoittuminen. Ykköstavoite jälleen onnistui, mutta toiseen jäi vielä nälkä seuraavia kisoja varten.
Kaiken kaikkiaan Kainuun joukkueelta tämä oli varsin onnistunut reissu ja mukavaahan tuommoisessa on ampua kilpaa! Itselle nämä olivat nyt toiset SRA SM-kisat ja suosittelen lämpimästi kokemuksena tuota kaikille Kainuun SRA-ampujille. Taas nousi paljon harjoitteluaiheita ja kilpailemaan oppii vain kilpailemalla!
-Kalle Loisa-